RAJAKOIRA ROLLE

Koiria työssään -sarjan kolmannessa osassa rajakoira Rolle kertoo meille arjestaan.

Hei. Olen 8 -vuotias rajakoira Rolle. Olen Saksanpaimenkoira ja asun omassa tarhassa, jossa minulla on lämmin koppi.

Tänään oli normaali työpäivä. Isäntäni tuli hakemaan minut aamulla tarhasta niin kuin aina. Olin tänäänkin jo valmiina oven edessä, ettei varmasti myöhästytä töistä. Hypättiin autoon ja ajeltiin rajavartioasemalle. Siellä vaihdettiin rajavartiolaitoksen autoon ja ajettiin rajan varteen.

Se kun pääsen autosta ulos ja voin juosta vapaana rajapolulla on parasta päivässä. Tässä vaiheessa tulee innostuksissaan jopa haukahdettua muutaman kerran, mutta nopeasti maltan mieleni ja lähden isäntäni edessä tutkimaan mitä jälkiä rajapolulta löytyy. On se kyllä jännää, ettei isäntäni itse löydä mitään jälkiä, vaan minun pitää hoitaa sekin homma.

Tänään oltiin kävelty jo useita kilometrejä ennen kuin löytyi mitään jälkiä. Rajan yli oli liikkunut hirvi ja muutama villisika. Vähän tutkin näitäkin jälkiä, mutta näistä jäljistä isäntäni ei innostu, ei kehu minua eikä varsinkaan palkkaa pallolla.
Tarkoitukseni on löytää ihmisen jälkiä, mutta niitä ei valitettavasti joka päivä ole mennyt rajapolun yli. Silloin kun rajapolulta löytyy ihmisen jälki, niin isäntäni kehuu minua hieman ja laittaa jälkiliinan kaulaketjuuni. Sitten lähdetään ajamaan jälkeä. Se on mukavaa hommaa. Joskus jäljeltä löytyy jotain esineitä ja silloin minä menen maahan esineen eteen, mutten koske siihen. Tällöin isäntäni palkkaa minut pallolla. Senkin jälkeen voidaan jatkaa jäljestystä.

Jälkien pituus vaihtelee muutamasta kymmenestämetristä kilometreihin. Pisin jäljestykseni on ollut yli 20 km. Se oli hieman rankkaa, mutta mukavaa kuitenkin. Yleensä nämä jäljet on tehnyt joku tutunhajuinen rajamies, mutta voi sieltä löytyä myös ihan uusia ihmisten hajuja. Tänään rajapolulta ei löytynyt ihmisen hajua, joten en päässyt jäljen ajoon.
Parin tunnin kävelyn jälkeen tultiin partiomajalle. Isäntäni meni sisälle ja jätti minut ulos vartioon niin kuin aina. Aika tylsää hommaa ja partiomajan ikkunasta tuli kahvin tuoksu ulos.

Päivä meni ja ajeltiin kotiin. Ohjaajani ei antanutkaan minulle vielä ruokaa, joten se tietää vielä iltalenkkiä ja ruoka tulee vasta sen jälkeen. Ohjaajani lepäsi varmaan sohvalla kolme tuntia, jonka jälkeen tuli luokseni valjaat ja vetonaru mukana. Sitten tehtiin 10 km juoksulenkki metsäpoluilla, jossa jouduin vetämään ohjaajani perässä. Tämän jälkeen oli vihdoin ruoka ja yöpuulle käynti. Huomenna taas töihin. Huomenna ohjelmassa on samaa rajalla partiointia ja mahdollisesti jotain harjoituksia kuten esine- etsintää, henkilöetsintää tai tottelevaisuus koulutusta.

Ps. Olen saanut kaverikseni isäntäni lisäksi pienen 10 viikkoisen saksanpaimenkoiran Riesan Onneksi se ei pääse rajapartioon mukaan vaan joutuu olemaan autossa muiden hoidossa. Ei se kyllä osaakaan vielä mitään, riesaa siitä kyllä on.